Sisäkorvaistutetta käyttävän lapsen itsetunto ja positiivinen minäkuva

LapCI ry:n toiminnan tavoitteena on tukea ja voimaannuttaa sisäkorvaistutteen saaneita lapsia ja heidän perheitään. Tänä vuonna haluamme nostaa esille kuulovammaisen lapsen ja nuoren itsetuntoon ja positiiviseen minäkuvaan vaikuttavia asioita. Aiheeseen liittyen saimme haastatella Kuulo-Auris Oy:n kuntoutusjohtajana ja psykologina toimivaa Kristiina Laaksoa, joka on työskennellyt kuulovammaisten lasten ja nuorten kuntoutuksen parissa vuodesta 2004. Kristiina kertoi meille, kuinka kuulovamma vaikuttaa lapsen minäkuvaan ja itsetuntoon ja kuinka vanhemmat, opettajat ja muut lapsen kanssa läheisesti toimivat henkilöt voivat tukea lapsen hyvän itsetunnon ja positiivisen minäkuvan rakentumisessa.

 

Hei Kristiina, kuka olet ja mitä teet työksesi?

Olen Kristiina Laakso ja työskentelen Kuulo-Auriksessa kuntoutusjohtajana ja psykologina. Kuulo-Auris toteuttaa Kelan harkinnanvaraista ja vaativaa moniammatillista yksilökuntoutusta kuulo- ja kuulonäkövammaisille lapsille, nuorille ja aikuisille. Olen työskennellyt Kuuloliiton palveluksessa kohta viisitoista vuotta ja Kuuloliiton tytäryhtiössä Kuulo-Auriksessa vuodesta 2015. Psykologina toimin moniammatillisen työryhmän jäsenenä Kelan kuulon kuntoutusjaksoilla. Lisäksi työtehtäviini kuuluvat erilaiset koulutus- ja konsultointitehtävät kuuloalan asioissa. Kuntoutusjohtajana vastaan yleisesti kuntoutuksesta ja sen kehittämisestä.

 

Mitä on hyvä itsetunto? Entä minäkuva?

Hyvä itsetunto on myönteistä ja totuudenmukaista itsetuntemusta: ihminen tiedostaa omia mahdollisuuksiaan ja rajoitteitaan sekä hyväksyy nämä.  Itsetuntoa muokkaavat omat ajatukset esimerkiksi siitä, miten ihminen kokee pärjäävänsä elämässä, missä hän on hyvä, millainen oppija hän on, minkälaisia haaveita hänellä on? Itsetuntoon liittyy läheisesti minäkuva. Minäkuvaa määritettäessä voidaan vastata kysymykseen: Millainen minä olen? Minäkuva määrää sen, mihin uskomme pystyvämme, mitä valintoja teemme ja minkä arvoisena itseämme pidämme. Positiivisen minäkuvan omaavalla henkilöllä on itseluottamusta saavuttaa haluamiaan asioita, vaikka tulisikin pettymyksiä ja haasteita. Hyvä itsetunto vaikuttaa myönteisesti mielialaan ja lisää tyytyväisyyttä elämään.

Itsetunto on usein erilainen eri elämän vaiheissa. Kenenkään itsetunto ei ole täydellinen, vaan kaikki tuntevat joskus epävarmuutta. Huono itsetunto ei ole pysyvää, vaan se muuttuu ja muovautuu ajan kuluessa. Onnistumisen kokemukset vahvistavat itsetuntoa, ja aina on aikaa opetella ajattelemaan myönteisemmin itseään kohtaan. Vahva itsetunto on sitä, että henkilö hyväksyy elämänmuutokset eivätkä muutokset johda itsensä syyllistämiseen tai itsekritiikkiin.

 

Miten kuulovamma yleensä vaikuttaa itsetuntoon ja minäkuvaan? Onko kuulovammaisilla lapsilla ja nuorilla yleisesti huono itsetunto?

Kuulovammaisen lapsen sosio-emotionaalisen kehityksen yksi tärkeimpiä tekijöitä on vanhempien ja muiden läheisten suhtautuminen lapseen ja lapsen kuulovammaan. Millaisena lapsen vamma nähdään ja millainen merkitys sille lapsen elämässä muodostuu. Olenko kuulovammainen lapsi – vai lapsi, jolla on kuulovamma. On hyvä muistaa, että kuulovamma on kuitenkin vain yksi ominaisuus lapsessa ja kaikki ovat ainutlaatuisia. Kuulovamma ja monet muut ominaisuudet, kuten luonteenpiirteet, rakentavat lapsen minäkuvaa. Erilaisuuden ja erityisyyden hyväksyminen omassa itsessään on keskeinen terveen itsetunnon perusta. Äkillinen kuulonmenetys voi hetkellisesti heikentää itsetuntoa. Olennaista on se, miten ympäristö tukee kuulovammaista lasta tai nuorta selviämään kuulovamman kanssa, mutta myös muista kehityksellisistä haasteista, jotka koskettavat kaikkia lapsia. Myönteisen minäkuvan saavuttamiseksi kuulovammainen tarvitsee myönteistä palautetta ja onnistumisen kokemuksia sekä malleja myös muilta kuulovammaisilta lapsilta ja aikuisilta.

 

Millaisia muita psyykkisiä haasteita kuulovamma voi aiheuttaa lapselle?

Lähes kaikilla ihmisillä on ajanjaksoja, jolloin psyykkistä hyvinvointia koetellaan. Etenkin silloin, kun heidän henkilökohtainen stressin ja vastoinkäymisten sietokykynsä ylittyy. On hyvin yksilöllistä, kuinka reagoimme psyykkisesti ja kuinka paljon vastoinkäymisiä kestämme. Hyvä itsetunto, kuulovamman hyväksyminen osaksi minäkuvaa ja omien voimavarojen tunnistaminen antavat hyvät eväät kuulovammaiselle lapselle ja nuorelle ja hyvälle elämälle aikuisuudessakin.

 

Miten itsetunnon tukeminen näkyy arjessa?

Arjessa on tärkeää, että lapsi hyväksytään sellaisena kuin hän on, lasta kuunnellaan ja että lapsi saa rakkautta ja positiivista palautetta. Positiivista palautetta voi antaa usealla eri tavalla; puhumalla, viittomilla, kuvilla, ilmeillä ja eleillä. Syli rauhoittaa pientä lasta, jolloin lapsi kokee olevansa arvostettu. Lapsen kasvaessa ympäristö laajenee ja myös kodin ulkopuoliset ihmiset vaikuttavat siihen, kuinka lapsi kokee olevansa hyväksytty sellaisena kuin on. Myönteiset oppimis- ja harrastuskokemukset ja ystävyyssuhteet rakentavat itsetuntoa ja vaikka pettymyksiä tulee, niin lapselle luodaan uskoa siitä, että haasteista selvitään yhdessä. Lapselle on tärkeä muodostua tunne, että hän voi toteuttaa itseään omien toiveidensa mukaan, hän selviää elämässään kuulovamman tuomien haasteista huolimatta ja että ympäristö osaa tukea lasta oikeilla keinoilla.

Joissakin tilanteissa kuntoutusta voidaan tarvita kuulovammaisen lapsen kehityksen ja perheen arjen tueksi. Lapsen kuulon ja kielen kuntoutuksen ja kuntoutumisen tärkein aika on ennen kouluikää. Kuntoutus voi myöhemmin nuoruudessa kohdistua toisenlaisiin elämän haasteisiin.

 

Kuinka vanhempi voi tukea itsetunnon vahvistumista?

Vahva itsetunto kehittyy lapsuudessa ja nuoruudessa, myönteisten kasvukokemusten avulla. Vanhemmilta tai muilta tärkeiltä aikuisilta saatu hyväksyntä, huolenpito ja rakkaus tukevat hyvän itsetunnon kehittymistä. Myöhemminkin itsetuntoa voi vahvistaa, ja itsetunto on usein erilainen eri elämän vaiheissa. Lapsen kannalta on merkityksellisintä muistaa lapsi sinänsä. Lapsi tarvitsee ihmisen, joka kuuntelee ja keskustelee lasta pohdituttavista asioista. Kuulovammasta keskusteleminen lapsen kanssa on tärkeää. Se missä iässä lapsi alkaa pohtimaan omaa kuulovammaansa vaihtelee. Keskustelun avulla lapsi saa myös keinoja itse kertoa kuulovammastaan muille. On tärkeä löytää lapsen vahvuuksia ja tuoda ne myös kuulovammaiselle lapselle ymmärrettävällä tavalla esille. Vanhemman tehtäviin kuuluu asettaa turvalliset rajat lapsen käyttäytymiselle ja toiminnalle, mikä auttaa lasta hallitsemaan elämäänsä.

Lasta kannattaa kannustaa ja rohkaista vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa. Sosiaalisten tilanteiden ja mahdollisten väärinkäsitysten läpikäyminen sekä tunteiden käsittely on tärkeää. Sosiaalisten taitojen avulla lapsi hyväksytään paremmin erilaisissa ryhmissä ja hän saa onnistumisen kokemuksia vuorovaikutustilanteissa, mikä lisää itseluottamusta. Lapsen omaa käyttäytymistä voidaan tukea, esim. opettamalla hänelle itsehillintää ja toisten huomioon ottamista. Aikuisten näyttämä malli on tärkeää.

Oikea tieto kuulovammaisen taidoista, oppimisvalmiuksista ja niihin liittyvistä tukikeinoista antaa lapselle tai nuorelle hyvän pohjan saada onnistumisen kokemuksia omien edellytystensä mukaisesti. Lapsi tai nuori tarvitsee tukea kuulon apuvälineiden ja tukitoimien hyväksymiseen. Lapsen tai nuoren kanssa voi myös keskustella siitä mitkä asiat auttavat häntä kuulemaan. Kasvaessaan hänelle muodostuu keinoja kertoa kuulovammastaan avoimesti, jolloin ympäristö voi paremmin huomioida kuulovamman.

 

Kuinka saada lapselle positiivinen minäkuva vammasta huolimatta?  

Kuulovammaan sopeutuminen on tärkeää myönteisen minäkuvan muodostumiseksi. Kuulovammaisen lapsen tulisi saada oikea käsitys omista vahvuuksista ja heikkouksista. Lasta on tärkeä tukea ottamaan apua vastaan ja harjoittelemaan asioita. Myönteisten kokemusten olisi tärkeää ylittää negatiivisten määrä. Kuulovammaisen nuoren identiteetin muotoutuminen tapahtuu paljolti ryhmään kuulumisen ja oman roolin löytämisen kautta. Näiden keinojen avulla lapselle ja nuorelle syntyy itseluottamusta ja tunne siitä, että hän voi vaikuttaa elämäänsä omilla valinnoillaan ja ympäristön tuella, kuulon mahdollisista pulmista huolimatta.

 

Onko nivelvaiheissa jotain tiettyjä haasteita, joita olisi hyvä huomioida?

Kuulovammaisen lapsen tulisi saada ympäristöltä tukea ikä- tai taitotasoa vastaaviin psyykkisiin haasteisiin ja itsenäistymiskehitykseen, kommunikointikeinoihin, vahvan itsetunnon rakentumiseen, kuulovamman ja sen tuomien tukitoimien ja apuvälineiden käytön hyväksymiseen ja sosiaalisiin taitoihin. Nivelvaiheita ovat esimerkiksi päiväkodin ja koulun aloittaminen sekä yläkouluun ja jatko-opintoihin siirtyminen. Kommunikaatiotaitojen tukeminen on ensiarvoisen tärkeää pienen kuulovammaisen lapsen kohdalla. Kommunikaatiotaidot vaikuttavat vuorovaikutukseen huoltajien ja tovereiden välillä. Kuulolaitteiden käytön tukeminen ja harjoittelu on tärkeää kuuntelu- ja kielellisten taitojen tukemiseksi.

Kouluiässä mahdollisten kuulon lisäapuvälineiden käytön hyödyn ymmärtäminen ja käytön tukeminen on tärkeää kuuntelemisen, oppimisen ja kommunikoinnin tukena. Hyvät kuunteluolosuhteet ja kuulovammaisen oppijan erityistarpeet on huomioitava. Kokemukset muista kuulovammaisista ovat yhä tärkeämpiä ja merkityksellisiä. Oman identiteetin rakentuminen suhteessa ikäisryhmään on olennaista. Tällöin sosiaalisen verkoston vahvistaminen on ensiarvoisen tärkeää. Vertaisryhmässä lapsi tai nuori oppii paljon itsestään ja rakentaa sen avulla minäkuvaansa, käsitystä itsestään ja ominaisuuksistaan.

Itsetunnon rakentuminen ei tapahdu hetkessä, vaan itsetunto kehittyy joka päivä kuulovammaisen lapsen ja nuoren arjessa. Tärkeää on, että siihen panostetaan eri ikävaiheissa ja että lapsi saa tukea monelta eri taholta päiväkodista, koulusta ja vanhemmilta. Sairaaloiden kuulon kuntoutusohjaajilta saa tietoa ja tukea kuntoutukseen ja kuulon apuvälineisiin liittyvistä asioista.

 

Mitä hyviä puolia ja etuja kuulovammasta voi olla, onko niitä?

Lapsen kanssa on hyvä keskustella myös siitä, mihin kuulovamma ei vaikuta ja mitä hyvää kuulovamma on tuonut lapselle ja perheelle. Kuulon kuntoutuksessa lapsi ja koko perhe tapaa toisia vastaavassa tilanteessa olevia perheitä ja muodostuneet ystävyyssuhteet voivat olla hyvinkin merkityksellisiä. Kuulovammaiselle voi olla voimaannuttavaa tutustua toisiin kuulovammaisiin ja toimia vertaistukihenkilönä jollekin toiselle. Merkitykselliset elämänkokemukset vahvistavat itsetuntoa.

 

Kuinka Kuulo-Auriksen kuntoutuksessa huomioidaan lapsen itsetunto ja minäkuva?

Kuntoutuksen yksi tärkeä tavoite on kuulovammaisen lapsen tai nuoren itsetunnon ja identiteetin tukeminen. Tavoitteeseen pyritään antamalla tietoa sekä vanhemmille että kuulovammaiselle lapselle tai nuorelle. Lapsi tai nuori on mukana asettamassa kuntoutuksen tavoitteita ja lasta rohkaistaan itse pohtimaan itsetuntoon, identiteettiin ja omiin voimavaroihin liittyviä asioita. Kuntoutuksessa tuetaan esimerkiksi kuulovammaisen lapsen kommunikointikeinoja, kuulolaitteiden ja kuulon lisäapuvälineiden käyttöä, kuuntelemisen ja ryhmässä toimimisen taitoja. Vanhemmat saavat tukea vanhemmuuteen ja kasvatukseen liittyvissä asioissa. Kuntoutus sisältää ohjattua keskustelua ja toiminnallisia harjoitteita sekä kuntoutujalle, vanhemmille että sisaruksille.  Vertaiskokemusten myötä kuulovammainen lapsi tai nuori saa usein itselleen myönteisiä kokemuksia ja positiivista palautetta ympäristöltä. Kuntoutuksen aikana tehdään yhteistyötä kuntoutusvastuutahon ja lähiverkoston kanssa lapsen tai nuoren hyvinvoinnin tukemiseksi.

 

Jos ei pääse kuntoutukseen, mistä voi hakea lisätietoa asiasta?

Sairaaloiden kuulon kuntoutusohjaajat ohjaavat kuulon kuntoutukseen liittyvistä asioista. Kuuloalan järjestöt järjestävät vertaistapaamisia, joissa tapaa muita vastaavassa tilanteessa olevia lapsia ja nuoria. Kotipaikkakunnalla apua voi pyytää myös perheneuvolasta, koulupsykologilta ja koulukuraattorilta.

 

Lisätietoa:

Kristiina Laakso

kristiina.laakso@auris.fi

puh. 050 5118 046

www.auris.fi

 

Valona tiellä

pimeinäkin hetkinä

unelma

toivo

mikä se on

hyvä elämä

sitä kohti

sain laukkuuni

kaiken tarpeellisen

täältä tullaan elämä

odota

hyppään kyytiin

Erja Välisalo-Leinonen

 

Lukemista:

Jarasto, P. & Sinervo, N. 1998. Kouluikäisen lapsen maailma. Elämää varten. Jyväskylä:

Gummerus.

Keltinkangas-Järvinen, L. 1998. Hyvä itsetunto. Juva: WSOY.

Salmivalli, C. 2005. Kaverien kanssa. Vertaissuhteet ja sosiaalinen kehitys. Keuruu: PSkustannus.

Sisäkorvaistutetta käyttävän lapsen itsetunto ja positiivinen minäkuva
Merkitty:                    

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.