Topi

Meidän Topi laulaa!

Topin, s. kesällä 98, kuulovamma varmentui kuuroudeksi varsin varhaisessa vaiheessa. Terveyskeskuksen lääkäri teki pyynnöstämme lähetteen ja sitä seurasi tavanomaiset tutkimukset ja kuntoutus kuulokojeineen jo muutaman kuukauden iässä. Sitä päivystämistä, niitä erilaisia myssyjä ja virityksiä kuulokojeiden pysymiseksi paikoillaan kaiken sen raskaan murheen keskellä, mitä lapsen kuurouteen sopeutuminen toi tullessaan!

Pian huomattiin, ettei pikku-Topille kuulokojeista todellakaan tainnut olla muuta hyötyä kuin mitä nyt alkuun ajankulua ja jännitystä siitä, kuinka kuulokojeet saa suuhun saakka niin, ettei kukaan huomaa. Myöhemmin Topi kuitenkin suostui pitämään kojeitaan suht kivuttomasti aina implanttileikkaukseen asti. Aivan viimeisinä kojeaikoina olimme huomaavinamme, että Topi sittenkin saattaisi jotain kuulemaansa havaita. Esim. isän juttelu ihan lähellä Topin oikeaa korvaa sai Topin ikään kuin reagoimaan kuulemaansa. Reaktio ei ollut millään tavalla selkeä ja lopulta jäi arvailujen varaan reagoiko Topi ollenkaan. Mutta tämä aavistus Topin mahdollisista reaktioista auttoi ainakin valitsemaan tämän ”paremman” korvan leikattavaksi.

Kuuroudesta, kuulovammmoista, viittomakielestä ja ennen kaikkea implantista saimme ensimmäistä tietoa kuntoutusohjaajalta, jonka onnistui järjestää parin tunnin varoituksella kotikäynti luoksemme Topin ollessa päivälleen kolmen viikon ikäinen. Jo silloin päätimme alustavasti, että mikäli kuulovamma on sen asteinen, että implantista on odotettavissa vähääkään hyötyä, tulee Topi sen saamaan. Koska itse olimme jo varmoja Topin kuuroudesta, siitä hetkestä asti odotimme, että Topilla olisi vihdoin tarpeeksi ikää implanttileikkaukseen. Mielestämme meni liian kauan aikaa ennen kuin kuulokeskuksessa implanttiasiasta suostuttiin meidän kanssa edes keskustelemaan.

Itselläni oli entuudestaan työni kautta jonkinmoinen viittomien varasto, jota aloin välittömästi käyttää vauvan kanssa jo siinä vaiheessa, jolloin kuulovamman asteesta ei ollut vielä tietoa. Topin ollessa 3-4 kk alkoi koko perheelle viittomakielen kotiopetus ja Topin ensikieli, viittomakieli, alkoi avautua koko perheelle. Nyt jälkeenpäin olen sitä mieltä, että Topin puhekielen kehityksen kannalta olisi ollut parempi, jos olisimme pitäytyneet suomen kielen mukaisessa viittomisessa alusta saakka. Jos olisimme saaneet enemmän tukea siihen ajatukseen, että Topi todella implantoidaan ja että implantti auttaa puhekielen kehittymisessä ja jos olisimme ymmärtäneet mitä hankaluuksia tuottaa viittomakielestä suomenkielen mukaiseen viittomiseen siirtyminen, olisimme valinneet heti alkuun suomen kielen mukaisen viittomisen kommunikaatiokeinoksi. Toisaalta kuurojen kulttuurin se vähäinenkin ymmärtäminen on mahdollista vain varsinaisen viittomakielen kautta…

Alusta saakka olin mukana implanttilaisten sähköpostituslistalla. Sieltä mm. saimme arvokasta, kokemusperäistä tietoa implantista. Olimme yhteydessä perheisiin, joissa oli implantoitu lapsi, kävimme tapaamassa aikuista implantoitua jne. Olimme melko aktiivisia kuurojen yhdistyksellä kävijöitä, jotta Topi näkisi oikeanlaista viittomakieltä. Olimme yhteydessä myös perheisiin, joissa implanttipäätös oli kielteinen. Näin saimme tarpeeksi etukäteistietoa, sekä implanttia puoltavaa että vastustavaa. Siitä syystä, sekä myös siksi, että meillä oli aivan tarpeeksi aikaa asiaan paneutua, meille implanttipäätös oli todella helppo. Missään vaiheessa ei ollut pienintäkään epäilystä siitä, ettemmekö tahtoisi suoda pojallemme myös kuulemisen mahdollisuutta.

Alun perin odotuksemme implantin suhteen olivat lähinnä toive siitä, että implantti helpottaisi kommunikointia, lisäisi mahdollisuuksia kommunikoida, että Topi reagoisi ympäristön ääniin, oppisi tunnistamaan nimensä, että kuulisi puheen rytmin jne. Parissa kuukaudessa nämä tavoitteet saavutettiin ja saimme varovasti asettaa uusia tavoitteita. Tällä hetkellä olemme vakuuttuneita siitä, että ensikieleltään viittomakielinen Topi oppii todella kommunikoimaan myös puheella. Kannustamme Topia iloitsemalla jokaisesta askeleesta hänen kanssaan.

Varsin pian ensimmäisten kuuloreaktioiden jälkeen huomasimme kuinka Topi itse todella nauttii täysillä kuulemastaan, uudesta aististaan. Jo ensimmäisten kuulokuukausien aikana, alle 3-vuotiaana Topi itse vaati implanttia esim. suihkun jälkeen. Hän haluaa kuulla, kun hän leikkii tavaroillaan, hän haluaa kuulla koiran haukkumisen ja kissan naukumisen, äitin, isän ja veljen juttelut, hän haluaa ehdottomasti kuulla tietokoneella pelatessaan ohjelmien äänet… Ei ollut epäilystäkään, me olimme tehneet sen ainoan oikean ratkaisun, joka sopi meidän Topille.

Topin implantoitiin lokakuussa -00, vuosi sitten. Ensimmäiset havaittavat kuuloreaktiot Topilla oli tammikuussa, puolitoista kuukautta laitteen aktivoinnista, joten kuuloikää on vajaa vuosi. Topin kanssa viitotaan edelleen ja puhutaan. Hän käyttää itse puhuessaan 3-4 sanaisia lauseita, ja yhä useammin juttu käy ilman viittomia. Topi luottaa puhetaitoonsa siten, että joskus joudumme pyytämään Topia myös viittomaan asiansa, mikäli emme hänen puhettaan ymmärrä. Nyt alkaa jopa 5-6 sanan lauseita alkaa ilmaantua esim. ”nyt Topin vuoro syödä karkkia” tai ”äiti tuu kattoon, minä löysin mailan” Artikulaatio on vielä sinnepäin, sanajärjestys on usein viittomakielinen, äänteistä konsonantteja puuttuu useita. Mutta kotiväki ymmärtää ja se näyttää kannustavan Topia käyttämään puhetta yhä enemmän. Ja Topi myös ymmärtää joka päivä enemmän puhetta. Pienet kehotukset pyynnöt ja asiat voi selvittää Topin kanssa jo myös ilman viittomia tai huulion tukea. Esim. hae kynä ja paperia, mitä söit päiväkodissa, haluatko mennä ulos vai luetaanko kirjaa, nyt sinä saat mennä leikkimään, käy pyytämässä isä syömään, sammuta TV ja tuo sukat, hae poliisiautokirja sängyn alta jne… ja Topi ymmärtää. Ei voi sanoa etteikö implantista ole hyötyä kommunikaatiotilanteissa!

Aivan liikuttavaa ja ihastuttavaa on Topin laulaminen. Hän osaa alusta loppuun ainoastaan yhden laulun ”Enkeli taluttaa pientä kulkijaa..” Hän laulaa sitä autossa, nukahtaessaan, kakkatessaan, kesken ruokailun, ulkona koiralle, leikkiessään… Etenkin, jos radiosta tai TV:stä tulee mitä tahansa musiikkia, yhtyy Topi siihen omalla ”Enkeli taluttaa”-laulullaan. Nuotista ei ole tietoakaan, rytmi on paremmin paikallaan, sanoista saa juuri ja juuri selvän. Mutta uskokaa vain: meidän kuuro, vajaan vuoden kuullut poikamme laulaa antaumuksella ja iloiten silminnähden omasta osaamisestaan. Ja me iloitsemme mukana.

äiti, Ritva Viita
21.11.2001

Topin kuulumisia kesällä 2008

Topi sai muiden mukana laulaa osaamansa “Enkeli taluttaa”- laulun pikkusiskonsa kastetilaisuudessa vain vähän reilun vuoden implantin avulla kuultuaan. Laulu myös viitottiin, että pienen kastettavan Silja Tuulian muistiin jäisi siitä jälkiä. Hän syntyi Topin tapaan kuurona ja oppi laulun sitten myöhemmin sekä viittomaan että laulamaan.

Topi on nyt täyttänyt kymmenen ja päättänyt kolmannen luokan. Topi on nykyään täysin puhekielinen poika, viittomakieli on vuosi vuodelta jäänyt taka-alalle, vaikka sitä yritetään välillä innokkaastikin elvyttää. Topista on kasvanut iso poika ja hän pelaa jalkkista, korista ja sählyä. Vastapainoksi on käynyt kolme vuotta kokkikerhoa. Pikkupoikavuosien hai-innostus ja sitä seurannut kiinnostus linnuista ovat jääneet taakse. Syntymäkuuron pikkusiskonsa implantointia innokas hai-tutkija odotti sen takia, että saa opettaa vihdoin Siljankin sanomaan kaikkien haitten nimet. Jos Silja sanoisi “valkohai”, olisi pieni isoveli onnensa kukkuloilla.

Topi muistelee huvittuneena aikoja, jolloin vasarahait ja mitkä lie pilkkutäplähait täyttivät koko pojan maailman. Sitä aikaa seurasi sitten lintu-innostus ja Topi leikki pikkusiskonsa kanssa merikotkia illat pitkät ja uppoutui pitkiksi toviksi lintukirjoihin. Kiinnostus kaikkia lintuja kohtaan oli suuri ja Topi muutamaan otteeseen sai lintuhavainnoillaan päiväkotitaksarin paniikkiin ja painamaan liinat kiinni, kun pieni poika kiljaisi viisaten innokkaasti tien laitaan kesken matkan “Petri! Tuo on harakka!“.

Topi paneutuu häntä kiinnostaviin asioihin aina täysillä ja noiden innostuksiensa seurauksena oppi varhain lukemaan ja mm. käyttämään taitavasti nettiä ja kirjoja tiedonhaussa. Topi on äärimmäisen kiinnostunut kaikesta liikkuvasta aina ötököistä jääkiekkoilijoihin ja formuloihin, joista kaikista tietää melko paljon. Puutarhan kivet eivät ole vuosiin saaneet olla rauhassa, kun vähän väliä täytyy käydä tarkastamassa mitä niiden alle on pesiytynyt. Noin kerta viikkoon isä kerää isot ja pienet kivet taas kasaksi äidin perennojen reunoiksi. Formuloiden historiasta, muiden muassa Ayrton Sennasta, Ronald Ratzenbergeristä sun muista F1 kuskeista ja jääkiekkoilijoista kuten jo ammoin kiekkoilleesta Bobby Orrista, ja poikkeuksena jopa Elviksestä Topi on ottanut selvää netin kautta ja yllättää läheisiä tiedoillaan. Viime aikojen innostus Yu-gi-oh sarjasta ja niihin liittyvistä korteista on saanut aikaan kiinnostuksen englannin kieleen. Nämä roolipelikortit ovat englanninkielisiä ja Topin luokasta suuri osa on hurahtanut tähän peliin. Kaannos.com ja enkun sanakirjat ovat olleet koko kevään käytössä ja sen seurauksena koulussa englannin kieli kuunteluita myöten sujuu mallikkaasti. Kuten sujuu kaikki muukin koulussa käsialaa ja musiikkia lukuun ottamatta. Käsialassa olisi varaa petraamiseen, vaikka Topin omasta mielestä jälki on priimaa. Musiikkitunnit Topi kokee työläinä metelin takia. Kirkkoon meno on kaiketi vastenmielisintä, mitä hän tietää. Topi ilmoittaa, että hänen päätään alkaa välittömästi särkeä, jos täytyy kuunnella kirkossa laulamista. Topi ei osallistukaan koululaisjumalanpalveluksiin eikä muihinkaan kirkkotilaisuuksiin koulun mukana.

Topin koulupolun alku

Topi käy koulua yleisopetuksessa pienessä reilu 60 oppilaan kyläkoulussa n. 5 km päästä kotoa. Lähikoulu oli poissuljettu vaihtoehto Topin aloittaessa ekaluokkaa. Tässä isossa, vanhassa koulussa oli alkamassa laaja saneeraus ja tuossa vaiheessa tiedettiin jo, että se tulisi kestämään pari kolme vuotta. Tuon ajan oppilaat olisivat milloin missäkin evakossa. Ajateltiin siten, että on Topin oppimisen kannalta on järkevämpää, että koulu saa neljännen opettajanviran ja luokkia on mahdollisuus opettaa pienemmissä ryhmissä kuin se, että Topilla olisi henkilökohtainen avustaja isossa luokassa. Molempiin ei ollut mahdollisuutta, joten Topi on käynyt kouluansa ilman avustajaa tai tulkkia. Topin ekaluokka sujui yhdysluokassa, tokaluokka omana luokkanaan, kolmas taas yhdysluokassa ja alkava nelonen omanaan.

Topi on saanut erityisopetusta kerta viikkoon äidinkielessä ikään kuin ennakoivasti. Ja viime lukuvuonna ihan tarpeeseen. Topi oppi lukemaan jo varhaisessa vaiheessa ennen koulua, mutta sanojen taivutukseen, äännekestoihin ym liittyen poika tarvitsi tukea varsinkin kirjoittamisessa. Topi oli implantoitu sen ajan tyyliin vasta 2 v 4 kk ikäisenä, joten sen seurauksena monet puhuttuun ja myöhemmin kirjoitettuunkin kieleen liittyvät asiat ovat olleet haasteellisempia kuin alusta saakka kuulleelle tai vaikkapa varhain implantoidulle. Pikkusiskonsa, Silja, implantoitiin 1v5kk ikäisenä ja hänen puheenkehityksensä/puheensa on ollut likipitäen normaalissa rajoissa, sillä ensimmäiset sanat tyttö sanoi ennen kahta ikävuottaan. Vajaan vuoden implantin käytön jälkeen tyttö oli kuronut ikäisensä kiinni ja osin jopa kiirehtinyt ohikin.

Topi kuuluu pidennettyyn oppivelvollisuuteen ja kävi sekä varhennetun että eskarivuoden naapurissa Nurmossa integroidussa päiväkotiryhmässä. Kotipaikkakunnan opettajilla kenelläkään ei ollut kokemusta sisäkorvaistutelapsista. Kukaan ei ollut kuullutkaan implanteista. Ja harva oli nähnyt kuuroa tai kojetta käyttävää lasta. Topi onkin meidän alueella ensimmäinen yleisopetukseen sijoitettu syntymäkuuro implanttilapsi.

Oman työni takia itselläni oli mahdollisuus tutkailla eri koulujen /apulaisrehtoreiden asenteita erilaisuutta ja uusia haasteita kohtaan, sillä haasteita implanttilasten opetus väistämättä tuo. Alusta saakka, Lapuan Poutun koulun apulaisrehtoriin Teija Karvoseen tutustuttuani, oli Topin koulusijoitus itselleni selvä. Vakuutuimme oikeasta ratkaisustamme Teijan ilmaistessa vilpittömästi tuntemuksensa ja tietämättömyytensä kuurouteen, huonosti kuulemiseen ja niihin liittyviin asioihin. Hän oli kuitenkin valmis ottamaan uusia haasteita vastaan. Se olikin tärkeintä: rehellisyys ja halu ottaa haasteita. Luotin siihen, että opettajat saavat ohjausta ja tukea.

Teija oli eka- ja tokaluokan opettajana ja heti koulun alettua ilmaisi hämmästyneenä, että poikahan kuulee hyvin. Sanoi huomattavasti kuurommaksi Topia luulleensa… Mielestäni kuvastaa paljon opettajan sen hetkisestä tietämyksestä kyseisen asian suhteen.

Topin koulussa muutkin opettajat ja etenkin oppilaat suhtautuivat avoimesti Topiin. Topin kuuroudesta ja implantista kerroin koko koulun vanhempainillassa ja opettaja kertoi oppilaille ja luokassa käsiteltiin asiaa sitä myöten, kun kysymyksiä siitä heräsi. Koko luokka opetteli sormiaakkosia ja joitakin viittomiakin. Topin kaveri osasi sormituksen jo ennestään ja jälkeenpäin kävikin ilmi, että pojat keskenään sormittaen keskustelevat tunneilla ja kokeissakin opettajalta salaa. Topi taisi käyttää viittomakielen taitoaan myös rehvasteluun, sillä joku kaveri oli kotonaan huokaillut kateellisena Topin osaavan kolmea kieltä sujuvasti. Mikähän se kolmas mahtoi olla silloin ekaluokalla, se jäi arvoitukseksi. Todennäköisesti Topi oli laittanut omiaan…

Kuntoutusohjausta ei riitä sekä päiväkotiin että kouluun

Lupasin Teija-opelle ja koululle, että tulevat saamaan kuntoutusohjaajan palveluja sen, mitä tarvitsevat. Vakuutin opettajalle, ettei tarvitse yksin pärjätä ja tietoa kuulovammaisuudesta ja ohjausta opetustilanteisiin liittyen saa ilman muuta ja pyytämättä. Suuret, tyhjät lupaukseni harmittavat edelleen.

Kuntoutusohjaaja kävi keväällä koululla, kun Topi sitten seuraavana syksynä oli siellä aloittamassa ekaluokkaa. Kuntoutusohjaaja tapasi tuolloin tulevan opettajan pikimiten ja lähinnä katsasti akustoinnin ja teki tekniseen toimistoon ehdotukset muutoksista, jotka kaupunki kesän aikana hoitikin. Fyysiset tilat olivat niin kunnossa kuin voivat ollakin.

Topi aloitti koulun ja yllätykseksemme ekaluokan aikana Topi ei saanut lainkaan kuntoutusohjausta, eikä koulu tai opettaja lupaamiani neuvoja, ohjeita. Ei siis yhtään mitään. Kukaan ei siis kuntoutuspuolelta kutvahtanutkaan Topin koulunkäynnin suhteen. Se tuntui uskomattomalta ja käsittämättömältä, kun samaan aikaan kuuli kuinka hyvin muualla yleisopetukseen integroidut implanttilapset saavat kuntoutusohjausta ja miten koulupolku ja varsinkin sen alku on turvattu riittävällä tuella ja ohjauksella. Nimenomaan niin, että kuntoutusohjaaja on aktiivinen ja kantaa huolta asiakkaistaan. Itse tein yhteydenottopyyntöjä ja olin jopa Kuulonhuoltoliittoon yhteydessä puuttuvan kuntoutusohjauksen takia. Mutta kuulemma resursseja oli niin niukasti ja pienet päiväkoti-ikäiset kuulovammaiset veivät kaiken kuntoutusohjaajan ajan. Koululaisille ei valitettavasti ollut tarjota mitään.

Samaan aikaan meidän syntymäkuuro ja implantoitu nelivuotias Silja oli 2 vuotiaasta saakka ollut yksityisessä päiväkodissa, jossa ei entuudestaan ollut kenelläkään kokemusta kuulovammaisista. Päiväkoti ei ollut saanut kuulovammaisten lasten kuntoutusohjaajalta mitään tukea. Ei ensimmäistäkään ohjauskäyntiä. Joten ainakaan meidän kouluikäinen sen kummemmin kuin päiväkoti-ikäinenkään eivät kuluttaneet/ syöneet kuntoutusohjaajan aikaa.

Vähitellen vaatimukset ja yhteydenotot tuottivat jonkin verran tulosta. Kuntoutusohjauksesta taisteleminen tuotti ensimmäisen ohjauskäynnin Siljan päiväkotiin tytön ollessa 4 ja puolivuotias. Ja seuraavana syksynä oli toinen ohjauskäynti. Näihin kahteen palaveriin se jäi.

Topin kouluun saatiin sovittua vihdoin ensimmäinen kuntoutusohjaajan käynti tokaluokan syyskuulle siten, että kuntoutusohjaaja osallistuisi tuntien seuraamiseen ja tarkkailisi koulutyöskentelyä. Valitettavasti sovittu toteutui melko tynkänä, sillä kuntoutusohjaaja unohti käynnin. Hän saapui paikalle opettajan hälyyttämänä 30 km päästä ja reilusti myöhässä.

Kai näitä kuulovammaisia lapsia on alueellamme niin paljon edelleen, että meille riittää ohjausta vaan vähemmän. Sen kummemmin Silja viimeisenä päiväkotivuonnaan/eskarivuonnaan kuin Topi kolmannella eivät ole saaneet kuntoutusohjaajan palveluja päiväkoti- tai kouluasioihin. Topi ei muista eikä Silja tunne kuntoutusohjaajaansa ja paljon kuvaa myös se, että Topin kolmannen luokan opettajakin vaan muistaa hämärästi kuulleensa nimen.

Kuulovamman pohtimista

Topi on pohtinut ja miettinyt kuulovammaansa useaan otteeseen ja tiedostaa kuulemisensa rajat. Pienenä poikana hän itki sitä, että implantin takia ei voi ryhtyä F1 kuskiksi, koska ei voi palkintopallilla heiluttaa pullosta vettä muiden päälle. Tuolloin viisivuotiasta lohdutti äidin lupaus siitä, että mikäli voittopallille pääsee, niin semmoinen implanttisuoja keksitään, mikä “vettä” kestää.

Koulun alkaessa ekaluokkalainen Topi ei halunnut tehdä implantistaan suurta numeroa eikä suostunut käyttämään FM laitetta, kun muillakaan sitä ei ollut.

Kolmannen luokan keväällä Topi oli pitkään surullinen ja halusi eroon implantista, koska ei kuullut sillä mielestään riittävän hyvin. Luokkakaverit juttelevat jo musiikista ja etenkin juuri musiikkitunneilla Topi on törmännyt siihen ettei kykene kuulemaan yhtä hyvin ja samalla tapaa kuin luokkakaverinsa. Topi osaa hyvin eritellä sitä, mikä on vaikeaa. Hän selittää, että rytmissä pysyminen on mahdotonta, hän ei tiedä milloin laulun/soiton pitäisi alkaa, eikä tiedä milloin kappale on päättymässä.

Ison porukan keskeisissä keskusteluissa esiintulleista Topin on kotona kyseltävä mitä mikin sana tarkoittaa ja miten se kuuluu oikein sanoa. Kaverit ovat puhuneet sellaisesta tai tällaisesta, eikä hän oikein hyvin kuullut. Sitten kotona mietitään ja selvitetään sana tai asia. Topi on huomannut, että puhelimesta on vaikeaa tai mahdoton kuulla, jos kaveri puhuu vähänkään hiljaisemmalla äänellä ja ympärillä on hälyä. Kotiväki osaa selkeyttää Topille puhettaan puhelimessa, mutta kaverit eivät vielä osaa. Välituntileikit ja -pelit, koris, sähly ja jalkkis sujuvat kyllä huonommallakin kuulolla ja kaverit auttavat ja ilmoittavat Topille, milloin ja mistä pitää kuunnella ja näönvaraisestikin voi toimia, mutta mm. Yo-gi-oh roolipelit ovat yksilöpelejä, jossa kuulemisella on ratkaiseva tekijä. Kaikkien pelatessa vain omasta puolestaan, auttajia ei ole. Välillä tuntuikin, että pelaaminen tuo Topille liikaa paineita, koska haluaa ja tahtoo pärjätä siinä samoin kuin muut kuulovammastaan huolimatta. Topi on kunnianhimoinen ja kouluaineissa hyvin pärjääminen on tärkeää ja hän voi päteä saadessaan parhaimpia tuloksia kokeista. Mutta sekin käy välillä huonolla kuulolla raskaaksi ja asiasta onkin vakavasti keskusteltu, että tärkeintä on kilpailla vain ja ainoastaan itsensä kanssa.

Omaa kuulovammaansa murehtiessaan empaattinen ja myötäelämisen taidon omaavana Topi oli vielä surullisempi siitä, että myös pikkusisko on kuuro ja joutuu käyttämään implanttia. Topi ei olisi halunnut pikkusiskon kokevan samoja kuulovamman ja implantin käytön tuottamia vaikeuksia ja hankaluuksia kuin mitä itse on kokenut.

Lehtimäen leirit ovat osoittautuneet erittäin tärkeiksi juuri samaistumisen ja vertaistuen kannalta. Topi onkin jo neljänä kesänä ollut leirillä ja haluaa joka vuosi edellistä innokkaammin uudelle leirille. Ensi kesänä myös Siljalla on riittävästi ikää päästä leirille ja odottaa tätä nyt enemmän kuin koulun alkua.

Pikkusisko Topin jalanjäljillä

Topin pikkusisko Silja on käynyt esikoulun ja aloittaa syksyllä ensimmäisellä luokalla Poutun koulussa, jossa Topin viitoittamana alkaa olla jo implanttitietämystä ainakin kokemusten kautta. Järjestetyt oppilas- ja koulupalaverit ovat olleet perehdytyspalavereita, joissa me vanhemmat olemme ohjanneet opettajia sisäkorvaistutelapsen asioissa. Opettajat ovat kolmen vuoden aikana kouluttautuneet, ottaneet itse selkoa asioista ja käyneet tutustumassa muissa kouluissa implanttilasten opetukseen.

Kaikki näyttää koulun suhteen sujuvan hyvin ja niin normaalisti kuin saattaa toivoa kahden implanttia käyttävän koululaisen ollessa kyseessä. Koko ajan sitä vanhempana on kuulosteltava melko tarkasti lasten koulunkäynnin sujumista, pohdittava ja mietittävä kuunteluolosuhteita, koulun arki tuo monenlaisia tilanteita ja jatkuvasti eteen tulee kuulo-asioihin liittyvää reagoitavaa, jolloin on oltava yhteyksissä opettajiin joko puhelimitse, reissarin kautta tai s-postitse. Toimiva kuntoutusohjaus tukisi ja helpottaisi vanhempien osuutta, mutta näinkin edetään.

Keväällä lasten koulu järjesti rokkikonsertin. Lavalla olivat kaikki oppilaat hyvin harjoiteltuine esityksineen. Vastahakoinen Topikin oli saatu soittamaan bändissään syntikkaa ja Silja lauloi sinnepäin ja vähän muita jäljessä, mutta vauhdikkaasti Fillarirokkia 0-2 luokkien kanssa. Tilaisuus antoi taas kerran uskoa siihen, että kyllä meidän lapset pärjäävät. Topikin oli äärimmäisen tyytyväinen itseensä, sillä talvella aloitetut harjoitukset olivat alussa huonosti kuulemisen takia niin vaativia, Topista tuntui lähes ylitsepääsemättömältä pysyä muiden mukana ja soittaa oikein. Esitys sujui kuitenkin hyvin ja onnistuminen kruunasi koko vuoden.

Ritva Viita

23.6.08