Vuosittain Suomessa diagnosoidaan muutama kymmenen vaikea-asteisesta molemminpuolisesta sisäkorvaperäisestä kuulovammasta kärsivää lasta. Suurin osa näistä lapsista syntyy kuulovammaisina, kun taas osalla kuuroutuminen tapahtuu myöhemmin, esimerkiksi aivokalvontulehduksen seurauksena. Näiden lasten residuaalikuulo on niin vähäistä (tai sitä ei ole ollenkaan), ettei kuulonkuntoutus perinteisin akustisin kuulokojein ole tuloksellista. Aiemmin näiden lasten kommunikaation avuksi otettiin viittomakieli. Nykyisin lähes kaikki vaikea-asteisesti kuulovammaiset lapset saavat sisäkorvaistutteen, mikä useimmissa tapauksissa mahdollistaa kuulon kehittymisen ja kielen kuntoutumisen.
Suomessa leikataan vuosittain 50-70 istutetta, joista keskimäärin puolet lapsille. Toistaiseksi laitteita on leikattu pääsääntöisesti vain toiseen korvaan muutamia kokeiluja ja poikkeustapauksia (esim. kuulo-näkövammaiset) lukuun ottamatta. Suomessa on 1980-luvun puolivälin jälkeen tehty 250 implantointia. Suomessa leikkaukset tehdään yliopistollisissa sairaaloissa, Oulussa, Kuopiossa, Turussa, Tampereella ja Helsingissä. Pyrkimyksenä on, että lapsi saisi SI:n mahdollisimman varhain. Koko maailmassa SI-leikkauksia oli vuonna 2006 tehty yli 100 000.
Kun lapselle mietitään SI-hoitoa, on arvioitava lapsen kokonaistilanne. Laajojen tutkimusten jälkeen päätöksen SI-hoidosta tekevät lapsen vanhemmat. Yliopistollisen sairaalan SI-tiimi kertoo heille mahdollisimman laajasti ja tarkasti, mihin vanhemmat ovat päätöksellään sitoutumassa. Lisäksi vanhemmille selvitetään kuntoutusmuodon tarjoamat mahdollisuudet. Yksilötasolla ei voida varmasti ennustaa, miten lapsi kuulee tulevaisuudessa ja miten lapsen kieli kehittyy.
